Crinnan päiväkirja

Toimiskohan tää nyt sitte :DTällä mä nyt hoitamisen kuiteskin alotan :3

"Hienon kannen teit! Kuva ei suostunut oikein näkymään, mutta esille sain sen kuitenkin. Odotan innolla tulevia hoitomerkintöjäsi =)" -Linnea

Linnea oli nähnyt hevosfoorumilla ilmoitukseni, jossa tarjouduin läpiratsastamaan pikkupalkalla kilpahevosia. Olimme sopineet, että tulen sunnuntaina Ruelleen ratsastamaan nuorta puoliveritammaa, joka oli juuri viettänyt muutaman viikon kevyemmällä liikutuksella.

Hurauttaessani Ruellen pihaan oli Linnea jo minua vastassa ja esittäydyttyämme kävelin hänen perässään talliin, jossa tapasin myös ratsuni. Crinna oli isohko, kuvankaunis päistärikkö. Linnea kiikutti tamman tavaroita käytävälle, jossa harjasin tammaa sen seistessä molemmin puolin kiinni. Nainen varoitteli tamman olevan vaikea käsitellä ja erittäin kuuma ratsastaessa, erityisesti nyt kun se oli saanut kerätä virtaa lomaillessaan. Iso tamma seisoi näyttävänä käytävällä ja sen ilme oli hapan asetellessani satulaa sen selkään. Ärsyyntyneistä hännän huiskauksista huolimatta satulointi saatiin suoritettua ja aloin pujottaa suitsia tammalle, joka ei tehnyt elettäkään laskeakseen päätään suitsimisen ajaksi. Onneksi olin pitkä, joten sain tyynesti laitettua suitset tamman päähän.

Noustessani Crinnan selkään maneesissa, tamma tuntui todella räjähdysherkältä. Säädin jalustimet ja satulavyön pikaisesti Linnean avustuksella ja lähdin liikkeelle. Otin heti käynnissä ohjat kevyelle tuntumalle ja ratsastin käyntiä puolipitkin ohjin. Parin kierroksen jälkeen tamma hieman rentoutui ja aloin houkutella sitä pyöristämään itseään selästä ja kaulasta. Tein myös muutamia pysähdyksiä herkistääkseni tammaa avuille. Yhtäkkiä korvat kestoluimussa esiintynyt kireän oloinen tamma muuttuikin rennosti kulkevaksi ratsuksi ja alkoi tarjota kaunista muotoa ihan itse! Tein pitkillä sivuilla ravisiirtymisiä, joista pidensin hiljalleen ravipätkät kevyeeseen raviin koko uralla. Crinna liikkui melko vauhdikkaasti eteen päästessään vaihtamaan nopeampaan askellajiin, mutta pysyi silti pohkeen ja ohjan välissä. Aina välillä sain muistuttaa pohkeella ja ohjalla sitä palaamaan takaisin kuolaimelle. Teimme paljon loivia kiemurauria ja kahdeksikkoja molempiin suuntiin, joilla taivuttelin tammaa.

Siirryin hetkeksi käyntiin ja annoin Crinnan venyttää kaulaansa pitkälle, ennen kuin tekisimme muutamia laukkasiirtymisiä. Keräsin ohjat taas tuntumalle ja tein toisella pitkällä sivulla avotaivutusta harjoitusravissa. Toiselle sivulle taas tein laukannostoja käynnistä. Crinna ampaisi parista ensimmäisestä nostosta vähän turhankin lennokkaaseen laukkaan, ja sain todella tehdä töitä istunnalla saadakseni sen jälleen hiljentämään. Parin kerran jälkeen sujui jo paremmin ja tamma pysyi koottuna. Lopuksi annoin sen laukata uralla ja venyttää hieman askelta. Loppuverryttelyksi tein tamman kanssa isoja ympyröitä päätyihin, joilla houkuttelin sitä venyttämään kaulaansa eteen ja alas. Käyntiin siirryttyäni jatkoin vielä tamman venyttelyä ja kerroin Linnealle pari niksiä saada Crinna venyttämään kunnolla itseään selästä saakka.

Alice hieraisi kädellään punaista hiusrajaansa kun helle sai hikipisaroita pintaan, vaikka vain seisoi tallin ulko-oven suulla. Nainen piti kätensä housujensa taskuissa ja katseli kuinka Linnean puoliverinen käveli Michaelin rinnalla hermostuneen oloisena. Tamma lähes ravasi ja se piti turpaansa taivaissa yrittäen välillä rynnätä irti miehen otteesta. Michaelin kärsivällisyys oli todellisessa testissä ja Alice oli täysin varma ettei se kestäisi enää kauaa, vaikka mies olikin taitava hevosten käsittelijä. Kun Crinna teki seuraavan siirtonsa laukaten muutamalla askeleella miehen eteen, niin että pian kaksijalkainen ja nelijalkainen katsoivat toisiaan tuijottaen niin Alice käveli reippaasti heidän väliinsä napaten riimunnarusta kiinni. Michael oikeastaan antoi narun ihmeen suosiolla kengittäjälle ja hyppäsi sivuun kuin peläten että tamma tekisi jotain vaarallista.

Punatukkainen hymähti ja maiskautti tamman liikkeelle, jolloin Crinna yritti heti taas mennä reippaampaa kuin ihminen, jolloin Alice kerran nykäisi napakasti päistärikön narusta ja talutti hevosen rauhallisesti sisälle talliin. Nainen nimittäin tiesi millainen tamma tämäkin hevonen oli. Sille piti heti näyttää ettei kaikkea suvaita, sillä se testasi. Linneanhan perässä se kulki nykyään jo melkein kuin koira, mutta alku ei tamman omistajallakaan ollut parhain. Montakohan kertaa puoliverinen oli juossut irrallaan ja tallin omistaja oli saanut pitkään maaritella tammaansa antamaan kiinni.

Alice pysäytti WinterSpellin käytävälle ja kiinnitti ketjut hevosen päitsiin molemmilta puolilta. Tamma hengitti sieraimet laajoina eteensä ja hirnahti kuuluvasti kun Ruellen tallikoira Eemil käveli hitaasti heidän eteensä makaamaan. Perässä tuli toinen tallin omistajattarista, Heidi, joka ojensi Crinnalle pari leivän palaa taskustaan.

"Pystyisitkö kattomaan Lenninkin oikeen etusen tänään? Kenkä on melkein irti." Nainen hymyili tyytyväisenä.
"Joo, jos selviän hengissä tästä teidän tallin kauhukuningattaresta." Alice naurahti ja otti esille tavaroitaan, joita tarvitsisi kengitykseen. Eihän tamma oikeastaan kengityksen aikana mikään paha ollut, ei tosiaankaan. Se ei ollut edes hankala, mutta tämä tamma osasi aina yllättää.

Kengityksen jälkeen Olivia pääsi viemään neitokaisen takaisin laitumelle ja Alice otti seuraavan hevosen vastaan.

Kouluvalmennus, Int I, valmentajana *lumienkuli*
Olin sopinut kouluratsastusvalmennuksen Linnealle, sekä hänen ratsulleen Crinnalle ja tänään oli se päivä kun ratsukko saapui valmennettavakseni. Hieman kieltämättä jännitti alkuun, sillä kyseessä oli ratsukko jonka kumpaakaan osapuolta en tuntenut entuudestaan ja valmennuksen tasoksi oltiin sovittu intermediaire I joka oli vieläpä kouluratsastuksen haastavin luokka. Halusin kumminkin luottaa siihen, että kaikki menisi hyvin ja saavuin paikalle luottavaisin mielin. Ratsukko olikin saapunut paikalle jo ennen minua suorittamaan alkulämmittelyitä, joten moikkasin Linneaa pikaisesti samalla kun astuin maneesiin ja aloin seuraamaan, kuinka ratsukon yhteistyö oikein toimikaan. Ratsukon yhteistyö näyttikin ensisilmäyksellä toimivan erinomaisesti, mutta kun aloin tarkkailla tarkemmin Linnean antamia apuja, huomasin että hän joutui antamaan ratsulleen suhteellisen napakat avut jotta Crinna teki sen mitä ratsastaja tahtoi. Kehoitin Linneaa hieman löysäämään apujen napakkuutta, mutta huomasinkin samantien ettei apuja voisi löysätä yhtään tai muuten tamma alkaisi temppuilla. Linnea kertoikin, että se oli aivan normaalia käytöstä Crinnalta ja sen vuoksi hän olikin kuulemma saapunut paikalle aikaisemmin, jotta hän kerkeäisi suorittaa kunnolliset alkulämmittelyt ja niin sanotusti väsyttää ratsunsa. Vähitellen huomasin kuinka Linnea alkoi antaa hieman löysempiä apuja ja sovimme, että aloittaisimme varsinaisen valmennuksen.

Koska olimme sopineet Linnean kanssa yhteensä kahdesta valmennuksesta hänelle ja Crinnalle, sovimme ennen tehtävien teon aloitusta, että tällä kertaa keskittyisimme vain osaan intermediaire I tason tehtävistä ja ensi kerralla sitten loppuihin. Tämä oli Linneankin mielestä parempi, sillä ainakin ratsukko kerkeäisi paneutua paremmin tehtäviinsä ilman kiirettä siirtyä seuraavaan tehtävään. Ihan ensimäiseksi pyysinkin ratsukkoa kokeilemaan, onnistuisiko laukanvaihdot niin että vaihtoja tulisi vähintään viisi kappaletta peräkkäin. Heti tehtävän kuultuaan Linnea antoikin ratsulleen napakat ja selkeät avut joiden avulla Crinna lähti liikenteeseen. Laukanvaihdot näyttivätkin olevan tälle ratsukolle tuttuja, sillä jo heti ensimäisellä yrittämällä vaihtoja tuli yhteensä seitsemän kappaletta peräkkäin. Kehoitinkin Linneaa kehumaan ratsuaan ennen seuraavaa tehtävää, sekä olemaan ylpeä itsestään. Treenasimme loppuvalmennuksenkin ajan ratsukon kanssa muunmuassa juurikin laukanvaihtoja, sekä muutamia muita tälle kouluratsastustasolle kuuluvia tehtäviä ja ratsukko onnistui mielestäni todella hyvin. Noin puolessa välissä valmennusta jouduin kumminkin huomauttamaan Linnealle, että hänen apunsa voisivat olla hieman näkymättömämpiä sillä näinkin korkealla tasolla tuomarit arvostavat huomaamattomia apuja. Linnea paransikin apujen huomaamattomuutta hieman sitä mukaa kun valmennus läheni loppuaan ja sovimme hänen kanssaan, että apuihin perehdyttäisiin lisää vielä seuraavassakin valmennuksessa.


Lopulta alkoi olla kumminkin aika, jolloin minun oli pakko pyytää ratsukkoa aloittelemaan loppuverryttelyitä sillä muuten valmennustunti venyisi sovitusta ajasta. Jätinkin ratsukon suorittamaan loppuverryttelyitään itsenäisesti ja lähdin itse hipsimään kotia kohti.