Piian päiväkirja

Piin Arvellus, tutummin Piia on nuori, mutta varsin osaava ponitamma, jonka kanssa Sussulla on suuret tavoitteet kilpakentille. Poni oli myös tuntiponina Sussun entisessä ratsastuskoulussa, mutta tammaakaan ei tyttö raaskinut myydä, olihan heidän kilpauransakin lähtenyt ihan mukavasti käyntiin.

Piian hoitajana toimii Jassu

22.02.2014


Pikapiirrustus ponikaksikosta tarhailemassa.

Tuntui kuin bussimatka olisi kestänyt jo vuosia... Olin matkalla Ruelleen, Piian uudelle kotitallille. En meinannut pysyä nahoissani kun Sussu ilmoitti että Piiaa ei myyty ja saisin jatkaa sen hoitajana jos tahtoisin. Mikään ei olisi voinut piristää keväistä päivää enempää!

Havahduin mietteistäni huomatessani Ruellen pysäkin olevan aivan pian. Painoin nopeasti stop-nappia ja bussi juuri ja juuri pysähtyi. Nappasin kassini ja pyrähdin ulos bussista. Suorastaan juoksin pienen hiekkatien joka johti Ruelleen. Tallin pihassa hiljensin rauhalliseksi, mutta reippaaksi kävelyksi etten olisi pelästyttänyt hevosia. Pysähdyin hengähtämään. Talli oli upea! "Kun kaipaat vähän luksusta tallipäivääsi" Sussu oli virnistellyt. Enempää ei voisi sanoa! Avasin raskaan oven ja astuin sisään talliin. Kaikki oli hienoa ja tarkasti järjesteltyä. Tilavissa, hyvin purutetuissa bokseissa käyskenteli kiiltäväkarvaisia hevosia. Bongasin aluksi Heidin, sitäkään Sussu ei siis ollut myynyt. Pysähdyin rapsuttamaan Heidiä, ja tämä sulki silmänsä nauttien. Kuulin lämpimän hörähdyksen selkäni takaa, ja käännähdin ympäri. Piia! Avasin karsinan oven ja heittäydyin tamman kaulaan. Rapsuttelin, taputtelin ja hellin tammaa kauan. Lähdin kuitenkin hakemaan varusteita, ja varustehuoneenkin löysin melkeimpä heti.

// Jatkuu

Kiva että jatkoit tamman hoitajana :3 Yksi korjaus, Aku ei asu Ruellessa, mutta Heidi kyllä asuu ;)Eli jos Akun voit poistaa tarinastasi

(Tähän tulee joskus joku mun tarina xD)

Sussu kirjoitti:Kiva että jatkoit tamman hoitajana :3 Yksi korjaus, Aku ei asu Ruellessa, mutta Heidi kyllä asuu ;)Eli jos Akun voit poistaa tarinastasi

(Tähän tulee joskus joku mun tarina xD)

// Joo sori xDD Mul on vähä aivot hitaal tänäänn... :DD

Minulla oli ollut hiukan liiankin huono päivä monista syistä... Olin menossa tallille jossa saisin ajatella rauhassa kaikkea. Odotin vain että näkisin Piian ja pääsisin jälleen tamman tutunturvalliseen selkään.
Asetin joponrämäni tallin seinustalle ja astuin talliin. Muutama hevonen hörähti ja nosti päätänsä. Suorastaan juoksin Piian luokse, ja avasin karsinan oven. Astahdin karsinaan sisään ja hyppäsin tamman kaulaan. Minulla oli ollut viikon tauko kipeytymiseni takia ja en ollut päässyt näkemään Piiaa sinä aikana. "Mitä tyttö?" Kysäisin tammalta, vaikka tiesin etten saisi vastausta. Juttelin Piialle, rapsuttelin ja taputtelin sitä ainakin vartin. Tallilla, ihanimman ponin luona saatoin unohtaa kaiken muun ja keskittyä Piiaan. Oli niin lämmintä, että voisimme mennä pienelle lenkille ilman satulaa. Kipaisin hakemaan suitset ja muutaman harjan varustehuoneesta. Palasin karsinalle, tuuppasin suitset karsinan oven koukkuun ja laskin harjat maahan. Menin tamman karsinaan, Piia näytti innostuneelta, kun tiesi pääsevänsä hoitajansa kanssa jälleen ratsastamaan. Tartuin Piian riimuun, talutin sen käytävälle ja kiinnitin ketjuihin. Otin kumisuan ja pyörittelin sillä Piian karvan läpi. Suin irroneen hiekan ja kuivuneen mudan pois pölärillä. Jalat harjasin vielä niille tarkoitetulla kovemmanpuoleisella pölärillä ja suin tamman harjankin sillä. Sujautin Piian riimun sen kaulalle ja pujotin kuolaimet suuhun. Vedin niskahihnan korvien ylitse ja asettelin suitset hyvin. Pujotin soljet oikeisiin reikiin, vedin kypärän päähän ja irrotin Piian kejuista. Talutin ponin pihalle ja nousin korokkeelta selkään. Lähdimme köpöttelemään tasaista käyntiä metsäpolkuja kohden. Pian olimmekin metsän siimeksessä ja nostin ravin. Tamman ravi oli niin tasaista...
***
Kun olimme hölkötelleet jo 20min, eteen avautui pitkä laukkasuora jonka päähän pysäytin Piian. "Mitäs sanot tyttö? Tuumit varmasti samaa kuin minä..." Piia hörähti ja kuin yhteisestä sopimuksesta poni pyrähti laukkaan. Nojauduin eteenpäin ja annoin tammalle ohjaa. Piia pinkoi niin kovaa kuin ponin jaloilla pääsee. Puut, joihin oli juuri tullut hiirenkorvia, vilahtelivat ohitse. "Tämä on elämää!" Hihkaisin ja annoin vähän pohkeita. Suoran loppu alkoi häämöttää joten aloin pikkuhiljaa pidätellä ponia, jolla oli selvästi vielä menohaluja. "Kotiinpäin sitten laukataan vielä." Lupasin Piialle ja tamma hörähti. Saavuimme risteykseen ja kun oikealle kääntyi, siitä pääsi vanhalle hiekkarannalle jossa sai uittaa hevosia. Ohjasin Piian rannan suuntaan. Pian olimme rannalla, ja huomasin jonkun toisenkin olevan rannalla. Tytöllä oli ratsastuskypärä vieressään mutta hänen hevostaan en nähnyt. Ravuutin Piian tytön luokse ja sanoin: "Moi! Olen Jassu, näytät sinäkin nauttivan alkavasta kesästä." Tyttö käännähti katsomaan minuun päin että hänen auki oolevat mustat hiuksensa hulmahtivat. "Joo olen... Minun nimeni on Ida. Varmaan ihmettelet missä ratsuni on..." Hän tervehti ja naurahti. Naurahdin itsekkin yllättyneenä hänen lukiessaan ajatukseni ja sanoin: "Joo kyllä ihmettelen... Mikä hevosesi nimi ja onko se omasi? Tämä on minun vuokraponini Piia. Ja missä hevosesi talli on?" Tyttö vihelsi ja näin jättiläiskokoisen, ainakin 190 senttisen työhevosristeytyksen astuvan pusikosta. Henkäisin ihastuksesta ja Ida naurahti... "Niin, tässä on Herkules, työhevosristeytysori. Se on omani, ja asuu meidän omassa pihassa." Olin hetken hiljaa ihaillessani kunnioitusta herättävää oria, joka ravasi Idan luokse polviin ulottuvan harjan liehuen tuulessa. "Ei voi olla... Miten iso ja kaunis se on! Piiahan on ihan kirppu sen rinnalla!" Ida naurahti jälleen hyväntahtoisesti ja hyppäsi rennosti ison kiven päältä orinsa selkään. "Herkules ON iso ja ihana. Kokeillaanko pikku laukkapätkää?" Nyökkäsin ja hoputimme hevoset laukkaan rantaveden tuntumassa. Kevään viileä vesi roiskui kasvoille ja hevoset nauttivat. Nauroimme, olin löytänyt uuden ystävän!

// En siis jatka tuota edellistä tarinaa. Anteeksi myös ERITTÄIN SUURESTA epäaktiivisuudestani, koulussa kokeita on joka viikko ja läksyjä saa kantaa kotiin selkä hajalla. Tässä tälläinen tarina keväisestä retkestä rannalla, ei tullut nyt kokonaista tarinaa mutta toivottavasti se ei haittaa