Valkoisia karvoja ja porkkanapusuja! (Bea)

04.02.2015
"Bea ja leppoisa maastolenkki."

Bea-poni on saanut nyt muutaman päivän levätä rauhassa uudessa kodissaan ja tutustua tallin rutiineihin. Ajan autolla tallille innoissani aamupäivällä, tänään olisi tarkoitus käydä hieman katsomassa millaisia kärrymaastoja tallin lähiseuduilta löytyy. Kärryjä ei poni tosin saa vielä peräänsä turvallisuus syistä, kun ei voi olla varma mitä matka tuo tullessaan.

Tallilla menin heti ensimmäisenä hakemaan ponin sisälle. Talli oli jo siivottu ja puhtaan kuivikkeen raikas tuoksu leijaili ilmassa kävellessäni kohti pesupaikkaa. Pesupaikalla laitoin Bean molemmin puolin kiinni ja se katsoi minua rauhallisesti pörröisen otsatukkansa alta. Käskin ponia seisomaan nätisti ja menin etsimään sille varusteita.
Onneksi olen kokenut Bean kanssa jo paljon kaikenlaista, joten se ei niin vain hätkähdä uusista ja ihmeellisistä asioista. Tuittuilu-päälle sattuessaan se saattaa lähinnä ottaa ylimääräisiä juoksuaskeleita, tai jäädä seistä möllöttämään paikoillaan, mutta tätäkin tapahtuu yhä vähemmän. Minua aina hymyilyttää kilpailuissa kun muut ovat siellä sileäkarvaisilla ratsuponeillaan ja minun allani on karvainen pikkushettis, mutta toisaalta pyrin valmentautumaan ja kilpailemaan tämän kanssa kuin minkä tahansa muunkin kilparatsun, toki täytyy ottaa huomioon shettismäiset luonteenpiirteet.

Saan pian hoidettua Bean lähtökuntoon ja hyppään tallinpihassa selkään. Suuntaamme kohti ensimmäistä leveää hiekkatietä ja se vaikuttaa oikein lupaavalta. Bea pärskähtelee innoissaan ja kevyt puuterilumi leijailee ilmassa. Tiessä tulee muutama mutka ja seuraavalla suoralla siirrän ponin raviin. Ravin sijaan se alkuun nostaa laukan, maastossa laukkaaminen on sen mielestä ihan parasta. Toppuuttelen ponia hieman ja pian se meneekin kohtalaisen reipasta ravia eteenpäin, niin että mahan alla ei näy kuin vilinä pieniä poninjalkoja.

Puolentunnin kuluttua näen tien haarautuvan ja seuraan tienviittaa toiselle tielle. Tie lähtee pikkuhiljaa kaartamaan ikään kuin takaisin tulosuuntaan. Tie muuttuu loivaksi ylämäeksi joten päästän innokkaan pikkuponini hieman revittelemään muutaman pukkihypyn saattelemana. Pian tie tuo takaisin tallille, lähes liian pian ja ponillekin tuntui jäävän vielä virtaa varastoon. Toisaalta se on hyväkin, sillä huomenna olisi vuorossa kouluvalmennus täällä Ruellessa. Onneksi valmentaja on jo tuttu, mutta tottakai uudessa paikassa hieman jännittää, kun ei tiedä mitä mieltä muut ovat karvakasani menosta.

Lenkin jälkeen hoidan Bean ja juotan sille lämmintä vettä. Laitan porkkanat iltaa varten ruokakuppiin. Katselen sen kävelyä tarhassa vielä hetken. Bea on todella rauhallinen ja välillä hölkkää aidan viertä höristäkseen uusille ystävilleen. Joudun lähtemään jo aikaisin tallilta pois, vielä olisi haettava peräkärry ja uudet valjakkoajokärryt muutaman kymmenen kilometrin päästä.

Terkuin: Kics