Indien elämää

Tänään oltiin tehty Indillä pidempi, mutta rennompi lenkki metsäteitä ravaillen. Keväällä alkaisi kunnon kisakausi, joten nyt aloittelimme treenaamaan kestävyyttä ihan urakalla. Indie piristyi aina heti saadessaan kärryt peräänsä, vaikka yleensä se tuntui jopa hieman apealta neidiltä. Raviradalla tamma oli aina puhjennut kukkaan ja juossut hienoja aikoja, mutta saa nähdä miten hyvin pärjättäisiin kisoissa asti.
Annan Indin kävellä hitaasti tallinpihalle, jossa pysäytän sen, jolloin sen hoitaja tuli meitä vastaan ja nappasi ohjaksista kiinni.
"Mites meni?" tyttö kysyy hurmautuneena ja nyökkään tyytyväisenä.
"Hienosti. Tuntui että se ei edes hengästynyt, vaikka mentiin tuo pidempi lenkki."

Irrotan kärryt Indien perästä ja viedessäni niitä sisälle katokseen, Pöpi vei rautiaan riisuttavaksi ja huollettavaksi. Oli se aikamoinen lämppäri tamma. Vielä kun saataisiin se hitusen rohkeammaksi. Jospa kahdeksasvuosikas starttaisi paremmin ja haalittaisiin sijojakin. Saa nähdä miten käy.

Näyttelyissä meillä oli sitten mennyt ihan kivasti. Viime näyttelyissä Indi oli luokkansa voittaja rakenneluokassa. Ei voi olla muuta kuin ylpeä.