Dendran päivyri

Linnea parkkeerasi autonsa Heidin ja Miken auton viereen. Ruskeaverikkö hyppäsi autostaan reippaasti ulos ja päästi Kitan juoksemaan heitä vastaan hölkkäävän Emilin kimppuun. Ne kaksi tulivat kyllä niin hyvin toimeen. Linnea käveli kohti tallirakennusta vislaten koirat mukaansa. Kohta hänen uusi hevosensa saapuisi Ruelleen, ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, hän todella jännitti hevosen saapumista. Tammahan oli hänen oma palautunut kasvattinsa, joka tuli Linnealle takaisin vain sen takia, että siitä oli kuulemma tullut niin kamala.

Linnea ei ehtinyt edes tallin sisäpuolelle kun huomasi perävaunullisen auton ajavan kauempaa pihaan. Nainen nappasi Kitan syliinsä ja melkein juoksi olohuoneen puolelle, jättäen pennun sinne. Jos hevonen oli yhtään niin paha kuin oltiin kerrottu niin pennun ei olisi hyvä juoksennella alla.

Ruskeaverikkö ehti juuri takaisin pihalle kun autosta astui ulos hieman yli nelikymppisen ylittänyt parrakas mies.
Linnea tervehti häntä hymyillen, mutta toinen vaikutti hyvin kireältä ja halusi vain hevosen tuonnin poissa aikataulusta.

* * *

Niinpä pian Ruellen pihalla seisoi mustanruunikko tamma, joka hengitti jännittyneenä syvään uuden paikan hajuja. Hevonen piti päätään ylhäällä ja katseli Linneaa hengästyneen näköisenä.
"Meidän uusi stressihevonen oot näköjään", Linnea hymyili tammalle, joka astui pari askelta taaemmas auton lähtiessä pois pihasta.

Linnea talutti tamman sisälle talliin ja hevonen pysähtyi vähän väliä hermostuneena katsomaan, että mihin ihmeeseen sitä vietiin. Nainen ei kuitenkaan hoputtanut sitä lainkaan, ettei se hermostuisi vieläkin enemmän.

* * *

Kun hevonen oli onnistuneesti karsinassaan, Linnea palasi olohuoneen sohvalle istumaan ja tervehti keittiössä olevia tyyppejä. Heidiä, Mikkeä ja Sannia.

Hevonen oli saapunut, huomenna sitten katsottaisiin tarkemmin onko se minkälaisessa kunnossa.