KRJ tarina 30.08.2014
KRJ tarina 30.08.2014
- kilpailuiden järjestäjänä Ruelle, Heidi N (VRL-01725), virtuaalie[at]gmail.com
- pvm 30.08.2014, vip 26.08.2014
- tarinat arvostelee Heidi ja Linnea
- ponit (sk. alle 148 cm) saavat osallistua maksimissaan VaB-luokkaan
- osallistujia 40/luokka, yhdeltä ratsastajalta hevosia 4/luokka
- yksi hevonen kerran yhteen luokkaan, maks. 2 luokkaan/kisat
- viisinumeroinen VRL-tunnus pakollinen. Seuraan kuuluminen suositeltavaa, muttei pakollista. Hevosen VH-tunnus ei ole pakollinen, mutta suositeltava.
- osallistumiset osoitteeseen virtuaalie[at]gmail.com otsikolla Ruelle KRJ tarina 30.8
- muodossa: Luokka [rv] ratsastaja (VRL-*****) - hevosen virallinen nimi VH-tunnus [rv] tarina
- ei tageja osallistumiseen!
- väärin ilmottautuneet voidaan hylätä
- osallistumiset vasta, kun kisat löytyvät VRL:n kalenterista
Luokat
1. Helppo A
2. Vaativa B
3. Vaativa A
4. Grand Prix
Tehtävät
Luokat 1 ja 3: Olet lähtemässä kilpailupaikalle, mutta hevosesi jumittuu lastaussillalle, eikä suostu liikkumaan. Liinat unohtui talliin ja olet aivan yksin koko pihapiirissä, millä saat ratsusi sillalta ylös?
Luokat 2 ja 4: Kuvaile alkuverryttelyänne lausella, jonka sanat alkavat kilparatsusi nimen toisella kirjaimella. (esim. Vertti)
Osallistujat
Luokka 1, Helppo A 10/40, tuom. Linnea
1. Nitka (VRL-13573) - Emperor
Tarina: Se ei liikkunut. Ei vain liikkunut. Hikipäissäni olin jo vartin yrittänyt saada Emiä traileriin, mutta ori selkeästi kammoksui lastaussiltaa. Olin työntänyt, maanitellut ja karjunut, mutta hevonen snobimaisuuttaan vain heilutteli päätään. Se taisi pelätä pimeää traileria, ja lastaussillan kolinaa. Kärsivällisyyteni alkoi olla lopussa. Sitten muistin juoksutusliinan. Hamuilin tuota pitkää narua trailerista, mutta se ei osunu käsiini. "Pihkura", puuskahdin kun muistin jättäneeni sen talliin. Sitten sain ajatuksen. Sidoin orin trailerin ovenpieleen ja astuin sisälle trailern tavaratilaan. Kävin asentamassa viritykseni ja palasin sitten orin luo. Vein sen lastaussillalle ja odotin sen reaktiota. Se ei näyttänyt enää pelänneen. Tarkastelin luomustani. Jouluvalot trailerissa loivat sopivasti valoa ja auton kumimatto peitti lastaussillan kolinan. Minä siis yritin. Talutin orin traileriin hitaasti, ja sidoin sen kii. Pujahdin ottamaan maton pois, ja nostin sillan ylös. Olin onnistunut! Tanssahtelin ja lauleskelin nero ideaani, kunnes huomasin katsoa kelloa. Apua! olin jo myöhässä! Hyppäsin nopeasti autoon ja lähdin verkkaisesti ajamaan kisapaikalle jouluvaloilla terästetyn trailerini kanssa.
2. Salma (VRL-13360) - Bonnie KN
Että pitikin luulla, että viime aikoina kymmeniä kertoja hyvin onnistunut lastaus merkitsisi yhtään mitään!
Seisoin kullankarvaisessa loppukesän aamussa Bonnien vierellä ja tunsin, miten rauhalliseksi suunniteltu aamu valui hukkaan sitä mukaa, kun poni kaivoi pienet tummat kavionsa tallipihan kasteiseen hiekkaan. Aurinko paistoi sen tyylikkääseen mustaan kisaloimeen ja harakka nauroi meille aitan katolta.
"Ole poneiksi, Bonnie", tuhahdin kimolle sen kääntäessä korvansa tuittupäisesti luimuun. Silmänvalkuaiset välkähtivät huolestuttavasti tamman laskiessa painonsa takastensa varaan. Näin, että se aikoi hypähtää kokonaan pois lastaussillalta.
Nyt pitäisi keksiä jotakin. Talliomistaja Anne, joka oli luvannut ajaa meidät Ruelleen, oli lähtenyt hoitamaan kadonnutta rehutilausta. Aamutalli oli juuri hoidettu ja tallityöntekijät olivat kadonneet autuaille vapaatunneilleen. Heitä en kehtaisi häiritä ennen hengenhätää.
Muistin estepuomit, jotka oli siivottu edellisellä viikolla kentän vierellä olevaan harmaaseen, jo vähän vinoon koppiin. Päässäni välähti huumaava idea. Kerran esteponi, aina esteponi, ajattelin kiepauttessani Bonnien alas lastaussillalta ja juoksuttaessani sen tallin seinustalle.
Kietaisin Bonnien vetosolmulla harjauspuomiin, iskin sen eteen puuhailtavaksi heinäverkon trailerista ja aloin raahata puomeja tallipihalle. Ulos viedyt hevoset lopettivat elokuisen elähtäneen ruohon syömisen ja kohottivat päänsä seuratakseen minua.
Tallipihalle muodostui pieni, sievä esterata. Puna- ja keltavalkoiset puomit olivat niin matalalla, että minä saatoin hypätä niiden yli. Kävin tyytyväisenä kaappaamassa Bonnien narun päähän, kannustin sen raviin ja hölkkäsin sen rinnalla radan alkuun.
Ja kuinka ollakaan! Tuittupäinen, äsken korvat luimussa murjottanut sitruuna hyppäsi nyt onnellisena pikkuesteiden ylitse ja ravasi lopulta viimeisen esteen takana odottavaa trailerin lastaussiltaa ylös kaviot iloisesti kopahdellen.
3. Mila (VRL-11936) - A.I. Aikamiina VH14-018-1333
“Tule jo!” maanittelin Miinaa, joka seisoi kuin liimattuna lastaussillalla, eikä suostunut liikahtamaan suuntaan eikä toiseen. Tamma näytti hapanta naamaa ja viskoi häntäänsä puolelle jos toiselle sen näköisenä et “ Minähän en lähe mihinkään!”
Lähtömme venyi entisestään ja pian myöhästyisimme kilpailuista! Mutta koska tallilla ei ollut ristinsielua, en voinut ketään vinkua apuun.
“Kuule kaakki, sä oot kohta makkaraa..” murisin ja yritin työntää sitä persauksesta eteenpäin. Vastaukseksi sain vain höyryävän kasan sitä itteensä syliini. Argh.
Tallikissa saapasteli paikalle kimeästi maukuen. Miinan korvat pomppasi pystyyn niskavilloista ja iloinen hörinä kuului varmasti toiselle puolelle tallipihaa. Koska Miina rrrrrrrrrrakasti kissoja, päätin kokeilla mitä tapahtuisi jos nakkaisin kissan kuljetuskoppiin.
Mustavalkoinen kolli sähisi tympääntyneenä, kun kaappasin sen kainaloon ja kannoin kuljetuskotteroon. Miina seurasi kissaystäväänsä kuin hai laivaa ja hymyilin tyytyväisenä. Nopeasti sidoin tammani kiinni, viskasin kissan ulos kopista ja nostin lastaussillan ylös.
Mila 1, Miina 0. Hahaa!
4. Raena (VRL-11746) - Ever So Clever VH14-209-0114
Ja taas meni metsään. Olin arvannut, että näin kävisi - tai ei tietenkään juuri näin, mutta jotenkin kaikki menisi päin honkia. Olin tarkistanut kolmeentoista kertaan, että kaikki varusteet olivat mukana, sillä tällä kertaa en aikonut huomata kisapaikalla, että olin unohtanut satulavyön. Se oli nähty, tehty ja koettu, enkä kaivannut sitä kokemusta uudestaan. Viimeisimmän tarkistuksen jälkeen saatoin rentoutua - kaikki oli mukana.
Paitsi hevonen.
Tamma seisoi lastaussillalla ja tuijotti traileria kuin siellä olisi vähintäänkin neljän kuukauden laskut, perintätoimiston virkailija ja ulosottomies odottamassa. Huokaisin ja pyysin hevosta peruuttamaan alas sillalta. Ehkä voisimme tehdä uuden yrityksen vauhdikkaammin. Turha toivo, papurikonkimo tamma ei suostunut peruuttamaan. Oliko joku naulannut sen kaviot kiinni lastaussiltaan sillä aikaa kun minä en katsonut?
Ei, ei ollut. Hevonen nosti kavionsa nätisti pyynnöstä. Mikä ihme sitä riivasi? Olisipa tallipihassa edes joku, joka voisi auttaa! Vaan piha oli tyhjä kuin leikkipuisto kaatosateessa. Turhautunut huokaus karkasi huuliltani. Olipa tämäkin tapa aloittaa kilpailupäivä. Onneksi olin saapunut tallille ajoissa. Punaisiin kuljetusvarusteisiin verhottu hevonen ei liikahtanut mihinkään suuntaan, vaikka miten maanittelin, houkuttelin ja komensin sitä. Se oli päättänyt, ettei nousisi ramppia ylös tai laskeutuisi sitä alas.
Istahdin luovuttaneena trailerin lattialle ja tuijotin jääräpäistä tammaa, joka seisoi pää matalalla ja katsoi takaisin. Se ei aikonut liikahtaa mihinkään, joten seiskööt sitten rampilla. Nypin hajamielisesti heinänkorsia hiuksistani ja vilkaisin kelloa. Me ehtisimme vielä, jos tamma vain nousisi ramppia ylös ja suostuisi matkaamaan kisapaikalle.
"Saat kumiankan seuraksesi matkan ajaksi, jos nouset kyytiin", myönnyin lopulta. Kaivoin repustani tilaustyönä valmistetun suuren keltaisen kumiankan. Tamma höristi korviaan. "Tule nyt, katso, agentti Ankkakin on täällä", maanittelin hevosta ja laskin suuren kumiankan trailerin lattialle. Tamma tuijotti kumiankkaa pitkään, ennen kuin hirnahti iloisesti ja lähes ravasi muutaman askeleen ramppia ylös ja kuljetusauton kyytiin. Minulle tuli kiire ehtiä pois alta, kun hopeanhohtoinen papurikonkimo tamma asettui tottuneesti paikoilleen. Nostin kumiankan lattialta ja sujautin sen heinäverkkoon heinien päälle. Tamma hörisi tyytyväisenä ja alkoi nyhtää heinää. Matka koulukilpailuja kohti saattoi vihdoin alkaa.
5.Minnin (VRL-12571) - Roosan Kukka VH14-053-0129
Taas Roosa teki sen. Jumittui lastaussillalle kuin mikäkin muuli. Tietenkin olin yksin eikä liinoja näkynyt mailla halmeilla. Lopulta keksin ratkaisun. Otin suitsista ohjat ja annoin niiden korvata liinan. Heitin riimunnarun Roosan kaulalle ja työnsin sen ohjilla kyytiin. Muuten sujui hyvin, mutta ohjat olivat ihan lannassa ponin ollessa kyydissä!
6.Kitty (VRL-02207) - Ephrata VH13-102-0074
Ewe ei ehtinyt laskea kuin ensimmäisen kavionsa lastaussillalle, kun se jo laittoi hanat kiinni. Jäin hölmistyneenä nyppimään tammaa narusta, mutta se nosti päänsä korkealle ja mulkoili minua sekä traileria niin häijysti, että olen varma sen hevosen sisässä tosi asiassa asuvan korppikotkan olemassaolosta.
"Ewe, älä viitsi! Tule nyt, tule, tule", koetin maaritella. Ewe inahti paheksuvasti ja laski näyttävästi ainokaisen jalkansa hitaasti pois rampilta. Ei auttanut kuin syvä huokaus ja tulla itsekin alas. Tätä ei ehkä suositella hevosenkäsittelykirjan ABC:ssä, mutta siinä vaiheessa en äkkiseltään keksinyt muutakaan; menin tamman perään ja pukkasin sen sisään kuljetuskoppiin. Ewe taisi hämmästyä itsekin moista käännettä niin paljon (tai sitten se vain tarvitsi kirjaimellisesti potkua persuksille), että yhtäkkiä se kapusikin kiltisti sisään pikku avustuksellani.
7. weem (VRL-02470) - Guaraná HILL! VH13-029-0348
- Siis et oo tosissas! Pitikö just nyt jumahtaa? puuskahdan ponilleni. Se oli iskenyt jarrut päället etukaviot trailerin lastaussillalla. Peruutin tamman pois sillalta, käänsin sen voltille ja lähestyin traileria uudestaan. Rana kulki korvat hörössä, astui ensimmäisen askelen sillalle, sitten toisen... ja pysähtyi siihen. Silmät vilkkuen se katseli minua kuin lällättäen: "Etpäs saakaan mua tonne!" Huokaisin. Kohta pitäisi olla jo liikkeellä, tätä menoa myöhästyisimme kisoista.
Peruutin tamman taas ja vein sen karsinaan odottamaan. Hain ruokavarastosta kourallisen porkkanoita ja lisäksi varalta kourallisen kauraa ämpäriin. Sitten menin hakemaan Ranan karsinastaan, jossa se oli tietenkin ehtinyt jo heittäytyä makuulleen. Kun viimein olin saanut tamman seisaalleen ja taas matkalle kohti traileria, oli kello jo reilusti yli haluamani lähtöajan. Kuljetin tammaa jopa lähes juosten kohti traileria, odottaen äkkijarrutusta. Hetkeä ennen kuin tamma ehti pistää liinat kiinni, annoin sille palan porkkanasta ja seuraavan vein kädelläni niin kauas eteen kuin pystyin. Tamma kurotti porkkanaa ja otti samalla askeleen lastaussillalle, ja seuraavan ja seuraavan... Kunnes tamma oli porkkanoiden houkuttelemana tullut kokonaan trailerin kyytiin. Siellä se katseli minua hölmistyneenä, porkkanaa rouskuttaen. Sidoin tamman nopeasti kiinni, palkitsin sen lopuilla porkkanoilla ja kourallisella kauraa, jonka jälkeen löin trailerin ovet reippaasti kiinni ja lähdimme kiitämään kohti kisapaikkaa.
8.Charlotte (VRL-02207) - Belinda GER VH13-011-0331
Meillä oli jo kiire ja kaikkea, kaikki tavarat oli pakattu ja kasattu valmiiksi autoon ja itse päätähti vielä puuttui... Hevoset ovat siitä raivostuttavia, että ne tietävät tasan tarkkaan ratsastajaa kaikista epätyydyttävimmät ajan kohdat ruveta hankalaksi! Linda ei suostunut astumaan traileriin, vaan puolivälissä ramppia steppasikin koulutreeneissä hiotulla pohkeenväistöllä pois lavalta ja kääntyi ympäri minulle häntäänsä nostaen - mielipide tuli sangen selväksi. En kuitenkaan ehtinyt laatia sotasuunnitelmaa nirppahevosen saamiseksi autoon, kun ladosta kuului traktorin mojova pieru, joka sai Lindalta sellaiset ripulit aikaan, että äkkiä se päättikin hakea turvaa pikkukopperon suojista. Vähän samaan tapaan, kuin itse käperryn yöllä peiton alle... Ovi kiinni ja menoksi!
9. Ronya (VRL-06725) - Sweetheart kel VH06-029-7707
Viisi minuuttia sitten olisi pitänyt käynnistää auto ja lähteä kohti
kilpailupaikkaa, ja mitä tekee luottotammani Hani? Asettaa etujalat
lastaussillalle ja pysähtyy silmissään päättäväinen katse: tästä en
mene eteenpäin. Hetken pohtimisen jälkeen päätin alkaa tositoimiin
aivan ylhäisessä yksinäisyydessäni. Mutta eivätpä auttaneet porkkanat
tai kauralla houkuttelu, ei raipan tueksi hakeminen. Kokeilin jopa
hakea tallista orin toiselle puolelle traileria, josko tamma sitten
menisi koppiin. No tämähän tarkoitti sitä, että ensin Hani talliin,
sitten ori tarhasta traileriin, Hani tallista kopille, Hani takaisin
talliin, ori takaisin tarhaan, Hani takaisin kopille. Kun en enää
mitään muuta oljenkortta keksinyt, riivin trailerin väliseinän irti ja
sain kuin sainkin tamman peruuttamaan traileriin! Onneksi traileri oli
tilava, jotta sain tamman pään vielä oikeaan suuntaan, sitten
väliseinä takaisin paikoilleen, traileri kiinni ja äkkiä kaasutus
kohti kisapaikkaa parisenkymmentä minuuttia myöhässä.
10. Minnin (VRL-12571) - Nicetime Miracle VH14-053-0130
Nikke ei halunnut mennä sitten millään kyytiin. Vaikka kuinka maanittelin niin ei. Niinpä nostin aina yhden jalan kerrallaan ja laskin sen vähän sisemmäs. Lopulta poni oli kuin olikin kyydissä.
Luokka 2, Vaativa B 10/40, tuom. Linnea
1. Minnin (VRL-12571) - Nicetime Miracle VH14-053-0130
Ikuisesti inhottava ilkiöhevonen irroitteli innoissaan irti ihmisten irtaimistossa irtaannuttuaan ihmisestään.
2. weem (VRL-02470) - Paco du Low VH14-029-0283
Alkuun alavireinen aamu antoi aallonharjamaisen alkupamauksen antoisalle alkuverryttelylle.
3. coupie (VRL-11889) - Reppuli
Epäileväinen elukka ei esiintynyt edukseen ensinkään – enteili epäonnistumista.
4. Ronya (VRL-06725) - Heroic Dainty
"En eilenkään edellyttänyt eteenpäinpyrkimystä"
5. Mila (VRL-11936) - Burn Out VH13-013-0095
Uljas ukkoni unenomaisen urheasti urheili.
6. Ronya (VRL-06725) - Lowlands Tout de Suite
"Omantunnontuskat oli ohitettu omintakeisen olion oivallisuuden oppimisesta"
7. Charlotte (VRL-02207) - Belinda GER VH13-011-0331
En ehkä esittelisi esitystämme edustavana, eeppisenä enkä erinomaisen etevänä.
8. Ronya (VRL-06725) - Mulberry Figaro VH13-029-0200
"Ukkonen unohtui urheilijan uhkarohkeuteen"
9. Minnin (VRL-12571) - Roosan Kukka VH14-053-0129
Oma oloneuvokseni omapäisesti oli olevinaan ongelmaratsu.
10. Tossah (VRL-02207) - Alexiinan Kuukuningas VH14-018-1174
Lennä, laupias lupaukseni - lempeä, lumoava lanttulaatikkoiseni!
Luokka 3, Vaativa A 2/40, tuom. Heidi
1. Pierre (VRL-10531) - Hacksaw Halo Coast VH14-031-0730
Viisarit tuntuivat raksuttavan puolta nopeampaa kuin normaalisti kiireen pukatessa päälle, ja kaiken lisäksi Halo päätti juurtua lastaussillalle kuin tatti. Ei auttanut anelu, käskeminen, ruoalla houkuttelu tai persuuksista tuuppiminen, vaan koni päätti itsepäisesti pysyä paikoillaan kuin liimattuna. Liinoja ei ollut mailla halmeilla, eikä apuvoimia näkynyt lähipiirissä. Yritin taluttaa orin koppiin peittämällä tämän silmät, mutta ei niin ei. Siinä jonkin aikaa jahkailtuani sain neronleimauksen: pyöräytin hevosen riimussa kiinni olevan narun etupuomin ympäri, ja siirryin itse hevosen sivulle työntäen hieman takapäätä samalla narusta vetäen. Molemmista suunnista syntyvä paine synnytti Halolle mielikuvan kahdesta lastaajasta, ja ori tepasteli koppiin ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Eihän siinä tuskasteltukaan kuin tunnin verran, ja kisapaikalle sai ajaa tuhatta ja sataa.
2. Mila (VRL-11936) - Lendav Taldrik 2782 VH13-093-0013
Läskipää-Lennu päätti ettei halua lähteä mihinkään kilpailuihin vaan jumitti lastausrampille eikä suostunut liikkumaan yhtikäs mihinkään.
Maannittelut, suostuttelut, kiristämiset saatika uhkailut ei toimineet orin kohdalla vaan torinhevonen seistä nökötti siinä yhdessä kohdassa kuin tatti.
Ei auttanut muu kuin sitoa hevonen kiinni tallin nurkille, lastata muut hevoset kyytiin ja kokeilla sitten uudestaan. Koska kaverit olivat jo kyydissä, ei Lennukaan jaksanut kovin kauan hangoitella vastaan vaan suorastaan riensi kuljetusautoon eikä aikaisemmasta kiukuttelusta ollut merkkiäkään.
Toisaalta, kisapaikalla piti taas käydä Lennun kanssa tahtojen taisto läpi, kun herra päätti, ettei tule ulos autosta… Huoh.
Luokka 4, Grand Prix 13/40, tuom. Heidi
1. gatinha (VRL-13023) - Marvellous Habanera VH14-031-0704
Ahkerasti ahersimme alokastason amatöörimäisiä alkuverryttelyliikkeitä aivan abstraktilla areenalla aikomuksenamme asiallisesti avartaa avomielisten asiantuntevien arvostelijoiden ajatusmaailmaa
2. kuristaja (VRL-04374) - Desejo Muito VH14-160-0002
Ehdottomasti eteenpäinpyrkivin egoveturi.
3. gatinha (VRL-13023) - Aviador Apaixonado GAT VH14-257-0015
Valppaasti vaapuimme viileässä vompattimaisesti vailla vertaa verryttelyalueella vapaamielisesti valssaten vaikkakin varsin vastuullisesti vahtien veikeiden vielä vaippaikäisten vintiöiden villiä vouhottamista viereisellä verannalla
4. Mila (VRL-11936) - Eskoona VH13-018-1290
Siveästi sipsutti sitkeä sissini siirymisistä seuraaviin siksakkeihin.
5. Ljusia (VRL-02751) - Symphonic Error Vegas VH14-031-0271
Ymmyrkäiset ympyrämme yrittivät ylittää ymmärtäväisimmän yleisönkin ymmärryksen.
6. gatinha (VRL-13023) - Looking for Alaska Coast VH14-043-0109
Olin olemukseltani oiva ottaessamme oikeaoppisesti onnistuneita oikomisharjoituksia omituisen omistajani omaperäisessä ohjauksessa ollaksemme optimaalisessa olotilassa otaksuttavasti olympialaisten osakilpailussa
7. Pierre (VRL-10531) - Trze Przemo VH14-021-0335
Rento reissu rataverryttelyssä rikkoutui raivostuttavan ratsun rähinöintiin.
8. Ljusia (VRL-02751) - Ferronière F VH14-021-0235
Elukkani edellytti eläimellistä eleganssia, edesvastuutonta elehdintää.
9. Tossah (VRL-02207) - Congratulations von Passion VH11-044-0021
Onhan onni olla osata onnistua oikein ovelasti.
10. Ljusia (VRL-02751) - Christelle Vegas VH14-013-0070
Hienoimmalla hevosellani herkkääkin herkempi hipiä hieman huolta herätti.
11. Tossah (VRL-02207) - Elite Dragon DL VH03-013-7193
Lattiatasolta linnan liehuviin lippuihin lähti liskohevoseni.
12. Ljusia (VRL-02751) - Rosmarin von Silbereiche VH14-011-0250
Odottamattomia ongelmia ongimme otukseni onnekkaalla ololla.
13. Pierre (VRL-10531) - Crayon Torrence VH14-013-0098
Oikeaoppinen ohjastuntuma ohjasi otuksen onnistuneesti oikealle.
- pvm 30.08.2014, vip 26.08.2014
- tarinat arvostelee Heidi ja Linnea
- ponit (sk. alle 148 cm) saavat osallistua maksimissaan VaB-luokkaan
- osallistujia 40/luokka, yhdeltä ratsastajalta hevosia 4/luokka
- yksi hevonen kerran yhteen luokkaan, maks. 2 luokkaan/kisat
- viisinumeroinen VRL-tunnus pakollinen. Seuraan kuuluminen suositeltavaa, muttei pakollista. Hevosen VH-tunnus ei ole pakollinen, mutta suositeltava.
- osallistumiset osoitteeseen virtuaalie[at]gmail.com otsikolla Ruelle KRJ tarina 30.8
- muodossa: Luokka [rv] ratsastaja (VRL-*****) - hevosen virallinen nimi VH-tunnus [rv] tarina
- ei tageja osallistumiseen!
- väärin ilmottautuneet voidaan hylätä
- osallistumiset vasta, kun kisat löytyvät VRL:n kalenterista
Luokat
1. Helppo A
2. Vaativa B
3. Vaativa A
4. Grand Prix
Tehtävät
Luokat 1 ja 3: Olet lähtemässä kilpailupaikalle, mutta hevosesi jumittuu lastaussillalle, eikä suostu liikkumaan. Liinat unohtui talliin ja olet aivan yksin koko pihapiirissä, millä saat ratsusi sillalta ylös?
Luokat 2 ja 4: Kuvaile alkuverryttelyänne lausella, jonka sanat alkavat kilparatsusi nimen toisella kirjaimella. (esim. Vertti)
Osallistujat
Luokka 1, Helppo A 10/40, tuom. Linnea
1. Nitka (VRL-13573) - Emperor
Tarina: Se ei liikkunut. Ei vain liikkunut. Hikipäissäni olin jo vartin yrittänyt saada Emiä traileriin, mutta ori selkeästi kammoksui lastaussiltaa. Olin työntänyt, maanitellut ja karjunut, mutta hevonen snobimaisuuttaan vain heilutteli päätään. Se taisi pelätä pimeää traileria, ja lastaussillan kolinaa. Kärsivällisyyteni alkoi olla lopussa. Sitten muistin juoksutusliinan. Hamuilin tuota pitkää narua trailerista, mutta se ei osunu käsiini. "Pihkura", puuskahdin kun muistin jättäneeni sen talliin. Sitten sain ajatuksen. Sidoin orin trailerin ovenpieleen ja astuin sisälle trailern tavaratilaan. Kävin asentamassa viritykseni ja palasin sitten orin luo. Vein sen lastaussillalle ja odotin sen reaktiota. Se ei näyttänyt enää pelänneen. Tarkastelin luomustani. Jouluvalot trailerissa loivat sopivasti valoa ja auton kumimatto peitti lastaussillan kolinan. Minä siis yritin. Talutin orin traileriin hitaasti, ja sidoin sen kii. Pujahdin ottamaan maton pois, ja nostin sillan ylös. Olin onnistunut! Tanssahtelin ja lauleskelin nero ideaani, kunnes huomasin katsoa kelloa. Apua! olin jo myöhässä! Hyppäsin nopeasti autoon ja lähdin verkkaisesti ajamaan kisapaikalle jouluvaloilla terästetyn trailerini kanssa.
2. Salma (VRL-13360) - Bonnie KN
Että pitikin luulla, että viime aikoina kymmeniä kertoja hyvin onnistunut lastaus merkitsisi yhtään mitään!
Seisoin kullankarvaisessa loppukesän aamussa Bonnien vierellä ja tunsin, miten rauhalliseksi suunniteltu aamu valui hukkaan sitä mukaa, kun poni kaivoi pienet tummat kavionsa tallipihan kasteiseen hiekkaan. Aurinko paistoi sen tyylikkääseen mustaan kisaloimeen ja harakka nauroi meille aitan katolta.
"Ole poneiksi, Bonnie", tuhahdin kimolle sen kääntäessä korvansa tuittupäisesti luimuun. Silmänvalkuaiset välkähtivät huolestuttavasti tamman laskiessa painonsa takastensa varaan. Näin, että se aikoi hypähtää kokonaan pois lastaussillalta.
Nyt pitäisi keksiä jotakin. Talliomistaja Anne, joka oli luvannut ajaa meidät Ruelleen, oli lähtenyt hoitamaan kadonnutta rehutilausta. Aamutalli oli juuri hoidettu ja tallityöntekijät olivat kadonneet autuaille vapaatunneilleen. Heitä en kehtaisi häiritä ennen hengenhätää.
Muistin estepuomit, jotka oli siivottu edellisellä viikolla kentän vierellä olevaan harmaaseen, jo vähän vinoon koppiin. Päässäni välähti huumaava idea. Kerran esteponi, aina esteponi, ajattelin kiepauttessani Bonnien alas lastaussillalta ja juoksuttaessani sen tallin seinustalle.
Kietaisin Bonnien vetosolmulla harjauspuomiin, iskin sen eteen puuhailtavaksi heinäverkon trailerista ja aloin raahata puomeja tallipihalle. Ulos viedyt hevoset lopettivat elokuisen elähtäneen ruohon syömisen ja kohottivat päänsä seuratakseen minua.
Tallipihalle muodostui pieni, sievä esterata. Puna- ja keltavalkoiset puomit olivat niin matalalla, että minä saatoin hypätä niiden yli. Kävin tyytyväisenä kaappaamassa Bonnien narun päähän, kannustin sen raviin ja hölkkäsin sen rinnalla radan alkuun.
Ja kuinka ollakaan! Tuittupäinen, äsken korvat luimussa murjottanut sitruuna hyppäsi nyt onnellisena pikkuesteiden ylitse ja ravasi lopulta viimeisen esteen takana odottavaa trailerin lastaussiltaa ylös kaviot iloisesti kopahdellen.
3. Mila (VRL-11936) - A.I. Aikamiina VH14-018-1333
“Tule jo!” maanittelin Miinaa, joka seisoi kuin liimattuna lastaussillalla, eikä suostunut liikahtamaan suuntaan eikä toiseen. Tamma näytti hapanta naamaa ja viskoi häntäänsä puolelle jos toiselle sen näköisenä et “ Minähän en lähe mihinkään!”
Lähtömme venyi entisestään ja pian myöhästyisimme kilpailuista! Mutta koska tallilla ei ollut ristinsielua, en voinut ketään vinkua apuun.
“Kuule kaakki, sä oot kohta makkaraa..” murisin ja yritin työntää sitä persauksesta eteenpäin. Vastaukseksi sain vain höyryävän kasan sitä itteensä syliini. Argh.
Tallikissa saapasteli paikalle kimeästi maukuen. Miinan korvat pomppasi pystyyn niskavilloista ja iloinen hörinä kuului varmasti toiselle puolelle tallipihaa. Koska Miina rrrrrrrrrrakasti kissoja, päätin kokeilla mitä tapahtuisi jos nakkaisin kissan kuljetuskoppiin.
Mustavalkoinen kolli sähisi tympääntyneenä, kun kaappasin sen kainaloon ja kannoin kuljetuskotteroon. Miina seurasi kissaystäväänsä kuin hai laivaa ja hymyilin tyytyväisenä. Nopeasti sidoin tammani kiinni, viskasin kissan ulos kopista ja nostin lastaussillan ylös.
Mila 1, Miina 0. Hahaa!
4. Raena (VRL-11746) - Ever So Clever VH14-209-0114
Ja taas meni metsään. Olin arvannut, että näin kävisi - tai ei tietenkään juuri näin, mutta jotenkin kaikki menisi päin honkia. Olin tarkistanut kolmeentoista kertaan, että kaikki varusteet olivat mukana, sillä tällä kertaa en aikonut huomata kisapaikalla, että olin unohtanut satulavyön. Se oli nähty, tehty ja koettu, enkä kaivannut sitä kokemusta uudestaan. Viimeisimmän tarkistuksen jälkeen saatoin rentoutua - kaikki oli mukana.
Paitsi hevonen.
Tamma seisoi lastaussillalla ja tuijotti traileria kuin siellä olisi vähintäänkin neljän kuukauden laskut, perintätoimiston virkailija ja ulosottomies odottamassa. Huokaisin ja pyysin hevosta peruuttamaan alas sillalta. Ehkä voisimme tehdä uuden yrityksen vauhdikkaammin. Turha toivo, papurikonkimo tamma ei suostunut peruuttamaan. Oliko joku naulannut sen kaviot kiinni lastaussiltaan sillä aikaa kun minä en katsonut?
Ei, ei ollut. Hevonen nosti kavionsa nätisti pyynnöstä. Mikä ihme sitä riivasi? Olisipa tallipihassa edes joku, joka voisi auttaa! Vaan piha oli tyhjä kuin leikkipuisto kaatosateessa. Turhautunut huokaus karkasi huuliltani. Olipa tämäkin tapa aloittaa kilpailupäivä. Onneksi olin saapunut tallille ajoissa. Punaisiin kuljetusvarusteisiin verhottu hevonen ei liikahtanut mihinkään suuntaan, vaikka miten maanittelin, houkuttelin ja komensin sitä. Se oli päättänyt, ettei nousisi ramppia ylös tai laskeutuisi sitä alas.
Istahdin luovuttaneena trailerin lattialle ja tuijotin jääräpäistä tammaa, joka seisoi pää matalalla ja katsoi takaisin. Se ei aikonut liikahtaa mihinkään, joten seiskööt sitten rampilla. Nypin hajamielisesti heinänkorsia hiuksistani ja vilkaisin kelloa. Me ehtisimme vielä, jos tamma vain nousisi ramppia ylös ja suostuisi matkaamaan kisapaikalle.
"Saat kumiankan seuraksesi matkan ajaksi, jos nouset kyytiin", myönnyin lopulta. Kaivoin repustani tilaustyönä valmistetun suuren keltaisen kumiankan. Tamma höristi korviaan. "Tule nyt, katso, agentti Ankkakin on täällä", maanittelin hevosta ja laskin suuren kumiankan trailerin lattialle. Tamma tuijotti kumiankkaa pitkään, ennen kuin hirnahti iloisesti ja lähes ravasi muutaman askeleen ramppia ylös ja kuljetusauton kyytiin. Minulle tuli kiire ehtiä pois alta, kun hopeanhohtoinen papurikonkimo tamma asettui tottuneesti paikoilleen. Nostin kumiankan lattialta ja sujautin sen heinäverkkoon heinien päälle. Tamma hörisi tyytyväisenä ja alkoi nyhtää heinää. Matka koulukilpailuja kohti saattoi vihdoin alkaa.
5.Minnin (VRL-12571) - Roosan Kukka VH14-053-0129
Taas Roosa teki sen. Jumittui lastaussillalle kuin mikäkin muuli. Tietenkin olin yksin eikä liinoja näkynyt mailla halmeilla. Lopulta keksin ratkaisun. Otin suitsista ohjat ja annoin niiden korvata liinan. Heitin riimunnarun Roosan kaulalle ja työnsin sen ohjilla kyytiin. Muuten sujui hyvin, mutta ohjat olivat ihan lannassa ponin ollessa kyydissä!
6.Kitty (VRL-02207) - Ephrata VH13-102-0074
Ewe ei ehtinyt laskea kuin ensimmäisen kavionsa lastaussillalle, kun se jo laittoi hanat kiinni. Jäin hölmistyneenä nyppimään tammaa narusta, mutta se nosti päänsä korkealle ja mulkoili minua sekä traileria niin häijysti, että olen varma sen hevosen sisässä tosi asiassa asuvan korppikotkan olemassaolosta.
"Ewe, älä viitsi! Tule nyt, tule, tule", koetin maaritella. Ewe inahti paheksuvasti ja laski näyttävästi ainokaisen jalkansa hitaasti pois rampilta. Ei auttanut kuin syvä huokaus ja tulla itsekin alas. Tätä ei ehkä suositella hevosenkäsittelykirjan ABC:ssä, mutta siinä vaiheessa en äkkiseltään keksinyt muutakaan; menin tamman perään ja pukkasin sen sisään kuljetuskoppiin. Ewe taisi hämmästyä itsekin moista käännettä niin paljon (tai sitten se vain tarvitsi kirjaimellisesti potkua persuksille), että yhtäkkiä se kapusikin kiltisti sisään pikku avustuksellani.
7. weem (VRL-02470) - Guaraná HILL! VH13-029-0348
- Siis et oo tosissas! Pitikö just nyt jumahtaa? puuskahdan ponilleni. Se oli iskenyt jarrut päället etukaviot trailerin lastaussillalla. Peruutin tamman pois sillalta, käänsin sen voltille ja lähestyin traileria uudestaan. Rana kulki korvat hörössä, astui ensimmäisen askelen sillalle, sitten toisen... ja pysähtyi siihen. Silmät vilkkuen se katseli minua kuin lällättäen: "Etpäs saakaan mua tonne!" Huokaisin. Kohta pitäisi olla jo liikkeellä, tätä menoa myöhästyisimme kisoista.
Peruutin tamman taas ja vein sen karsinaan odottamaan. Hain ruokavarastosta kourallisen porkkanoita ja lisäksi varalta kourallisen kauraa ämpäriin. Sitten menin hakemaan Ranan karsinastaan, jossa se oli tietenkin ehtinyt jo heittäytyä makuulleen. Kun viimein olin saanut tamman seisaalleen ja taas matkalle kohti traileria, oli kello jo reilusti yli haluamani lähtöajan. Kuljetin tammaa jopa lähes juosten kohti traileria, odottaen äkkijarrutusta. Hetkeä ennen kuin tamma ehti pistää liinat kiinni, annoin sille palan porkkanasta ja seuraavan vein kädelläni niin kauas eteen kuin pystyin. Tamma kurotti porkkanaa ja otti samalla askeleen lastaussillalle, ja seuraavan ja seuraavan... Kunnes tamma oli porkkanoiden houkuttelemana tullut kokonaan trailerin kyytiin. Siellä se katseli minua hölmistyneenä, porkkanaa rouskuttaen. Sidoin tamman nopeasti kiinni, palkitsin sen lopuilla porkkanoilla ja kourallisella kauraa, jonka jälkeen löin trailerin ovet reippaasti kiinni ja lähdimme kiitämään kohti kisapaikkaa.
8.Charlotte (VRL-02207) - Belinda GER VH13-011-0331
Meillä oli jo kiire ja kaikkea, kaikki tavarat oli pakattu ja kasattu valmiiksi autoon ja itse päätähti vielä puuttui... Hevoset ovat siitä raivostuttavia, että ne tietävät tasan tarkkaan ratsastajaa kaikista epätyydyttävimmät ajan kohdat ruveta hankalaksi! Linda ei suostunut astumaan traileriin, vaan puolivälissä ramppia steppasikin koulutreeneissä hiotulla pohkeenväistöllä pois lavalta ja kääntyi ympäri minulle häntäänsä nostaen - mielipide tuli sangen selväksi. En kuitenkaan ehtinyt laatia sotasuunnitelmaa nirppahevosen saamiseksi autoon, kun ladosta kuului traktorin mojova pieru, joka sai Lindalta sellaiset ripulit aikaan, että äkkiä se päättikin hakea turvaa pikkukopperon suojista. Vähän samaan tapaan, kuin itse käperryn yöllä peiton alle... Ovi kiinni ja menoksi!
9. Ronya (VRL-06725) - Sweetheart kel VH06-029-7707
Viisi minuuttia sitten olisi pitänyt käynnistää auto ja lähteä kohti
kilpailupaikkaa, ja mitä tekee luottotammani Hani? Asettaa etujalat
lastaussillalle ja pysähtyy silmissään päättäväinen katse: tästä en
mene eteenpäin. Hetken pohtimisen jälkeen päätin alkaa tositoimiin
aivan ylhäisessä yksinäisyydessäni. Mutta eivätpä auttaneet porkkanat
tai kauralla houkuttelu, ei raipan tueksi hakeminen. Kokeilin jopa
hakea tallista orin toiselle puolelle traileria, josko tamma sitten
menisi koppiin. No tämähän tarkoitti sitä, että ensin Hani talliin,
sitten ori tarhasta traileriin, Hani tallista kopille, Hani takaisin
talliin, ori takaisin tarhaan, Hani takaisin kopille. Kun en enää
mitään muuta oljenkortta keksinyt, riivin trailerin väliseinän irti ja
sain kuin sainkin tamman peruuttamaan traileriin! Onneksi traileri oli
tilava, jotta sain tamman pään vielä oikeaan suuntaan, sitten
väliseinä takaisin paikoilleen, traileri kiinni ja äkkiä kaasutus
kohti kisapaikkaa parisenkymmentä minuuttia myöhässä.
10. Minnin (VRL-12571) - Nicetime Miracle VH14-053-0130
Nikke ei halunnut mennä sitten millään kyytiin. Vaikka kuinka maanittelin niin ei. Niinpä nostin aina yhden jalan kerrallaan ja laskin sen vähän sisemmäs. Lopulta poni oli kuin olikin kyydissä.
Luokka 2, Vaativa B 10/40, tuom. Linnea
1. Minnin (VRL-12571) - Nicetime Miracle VH14-053-0130
Ikuisesti inhottava ilkiöhevonen irroitteli innoissaan irti ihmisten irtaimistossa irtaannuttuaan ihmisestään.
2. weem (VRL-02470) - Paco du Low VH14-029-0283
Alkuun alavireinen aamu antoi aallonharjamaisen alkupamauksen antoisalle alkuverryttelylle.
3. coupie (VRL-11889) - Reppuli
Epäileväinen elukka ei esiintynyt edukseen ensinkään – enteili epäonnistumista.
4. Ronya (VRL-06725) - Heroic Dainty
"En eilenkään edellyttänyt eteenpäinpyrkimystä"
5. Mila (VRL-11936) - Burn Out VH13-013-0095
Uljas ukkoni unenomaisen urheasti urheili.
6. Ronya (VRL-06725) - Lowlands Tout de Suite
"Omantunnontuskat oli ohitettu omintakeisen olion oivallisuuden oppimisesta"
7. Charlotte (VRL-02207) - Belinda GER VH13-011-0331
En ehkä esittelisi esitystämme edustavana, eeppisenä enkä erinomaisen etevänä.
8. Ronya (VRL-06725) - Mulberry Figaro VH13-029-0200
"Ukkonen unohtui urheilijan uhkarohkeuteen"
9. Minnin (VRL-12571) - Roosan Kukka VH14-053-0129
Oma oloneuvokseni omapäisesti oli olevinaan ongelmaratsu.
10. Tossah (VRL-02207) - Alexiinan Kuukuningas VH14-018-1174
Lennä, laupias lupaukseni - lempeä, lumoava lanttulaatikkoiseni!
Luokka 3, Vaativa A 2/40, tuom. Heidi
1. Pierre (VRL-10531) - Hacksaw Halo Coast VH14-031-0730
Viisarit tuntuivat raksuttavan puolta nopeampaa kuin normaalisti kiireen pukatessa päälle, ja kaiken lisäksi Halo päätti juurtua lastaussillalle kuin tatti. Ei auttanut anelu, käskeminen, ruoalla houkuttelu tai persuuksista tuuppiminen, vaan koni päätti itsepäisesti pysyä paikoillaan kuin liimattuna. Liinoja ei ollut mailla halmeilla, eikä apuvoimia näkynyt lähipiirissä. Yritin taluttaa orin koppiin peittämällä tämän silmät, mutta ei niin ei. Siinä jonkin aikaa jahkailtuani sain neronleimauksen: pyöräytin hevosen riimussa kiinni olevan narun etupuomin ympäri, ja siirryin itse hevosen sivulle työntäen hieman takapäätä samalla narusta vetäen. Molemmista suunnista syntyvä paine synnytti Halolle mielikuvan kahdesta lastaajasta, ja ori tepasteli koppiin ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Eihän siinä tuskasteltukaan kuin tunnin verran, ja kisapaikalle sai ajaa tuhatta ja sataa.
2. Mila (VRL-11936) - Lendav Taldrik 2782 VH13-093-0013
Läskipää-Lennu päätti ettei halua lähteä mihinkään kilpailuihin vaan jumitti lastausrampille eikä suostunut liikkumaan yhtikäs mihinkään.
Maannittelut, suostuttelut, kiristämiset saatika uhkailut ei toimineet orin kohdalla vaan torinhevonen seistä nökötti siinä yhdessä kohdassa kuin tatti.
Ei auttanut muu kuin sitoa hevonen kiinni tallin nurkille, lastata muut hevoset kyytiin ja kokeilla sitten uudestaan. Koska kaverit olivat jo kyydissä, ei Lennukaan jaksanut kovin kauan hangoitella vastaan vaan suorastaan riensi kuljetusautoon eikä aikaisemmasta kiukuttelusta ollut merkkiäkään.
Toisaalta, kisapaikalla piti taas käydä Lennun kanssa tahtojen taisto läpi, kun herra päätti, ettei tule ulos autosta… Huoh.
Luokka 4, Grand Prix 13/40, tuom. Heidi
1. gatinha (VRL-13023) - Marvellous Habanera VH14-031-0704
Ahkerasti ahersimme alokastason amatöörimäisiä alkuverryttelyliikkeitä aivan abstraktilla areenalla aikomuksenamme asiallisesti avartaa avomielisten asiantuntevien arvostelijoiden ajatusmaailmaa
2. kuristaja (VRL-04374) - Desejo Muito VH14-160-0002
Ehdottomasti eteenpäinpyrkivin egoveturi.
3. gatinha (VRL-13023) - Aviador Apaixonado GAT VH14-257-0015
Valppaasti vaapuimme viileässä vompattimaisesti vailla vertaa verryttelyalueella vapaamielisesti valssaten vaikkakin varsin vastuullisesti vahtien veikeiden vielä vaippaikäisten vintiöiden villiä vouhottamista viereisellä verannalla
4. Mila (VRL-11936) - Eskoona VH13-018-1290
Siveästi sipsutti sitkeä sissini siirymisistä seuraaviin siksakkeihin.
5. Ljusia (VRL-02751) - Symphonic Error Vegas VH14-031-0271
Ymmyrkäiset ympyrämme yrittivät ylittää ymmärtäväisimmän yleisönkin ymmärryksen.
6. gatinha (VRL-13023) - Looking for Alaska Coast VH14-043-0109
Olin olemukseltani oiva ottaessamme oikeaoppisesti onnistuneita oikomisharjoituksia omituisen omistajani omaperäisessä ohjauksessa ollaksemme optimaalisessa olotilassa otaksuttavasti olympialaisten osakilpailussa
7. Pierre (VRL-10531) - Trze Przemo VH14-021-0335
Rento reissu rataverryttelyssä rikkoutui raivostuttavan ratsun rähinöintiin.
8. Ljusia (VRL-02751) - Ferronière F VH14-021-0235
Elukkani edellytti eläimellistä eleganssia, edesvastuutonta elehdintää.
9. Tossah (VRL-02207) - Congratulations von Passion VH11-044-0021
Onhan onni olla osata onnistua oikein ovelasti.
10. Ljusia (VRL-02751) - Christelle Vegas VH14-013-0070
Hienoimmalla hevosellani herkkääkin herkempi hipiä hieman huolta herätti.
11. Tossah (VRL-02207) - Elite Dragon DL VH03-013-7193
Lattiatasolta linnan liehuviin lippuihin lähti liskohevoseni.
12. Ljusia (VRL-02751) - Rosmarin von Silbereiche VH14-011-0250
Odottamattomia ongelmia ongimme otukseni onnekkaalla ololla.
13. Pierre (VRL-10531) - Crayon Torrence VH14-013-0098
Oikeaoppinen ohjastuntuma ohjasi otuksen onnistuneesti oikealle.
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa