Jorin tarinanurkka

Jøranian DE
» Norjanvuonoponi
» Ruuna
» 13.04.2006 - 8 v
» 143 cm
» ko: heB, re: 80 cm

Jori on todella rauhallinen, helposti käsiteltävissä oleva vuonisruuna, joka rakastaa hellyyttä ja hoitamista. Se on erittäin miellyttämishaluinen ja suurisydäminen ruuna, joka rakastaa ja luottaa ihmisiin täysin.

------------------------------------

Saara
» 18 v
» 162 cm

Saara on todella mukava tyttö, josta - alku-ujoudesta päästyään - saa mukavan keskustelukaverin. Saara kanssa voi puhua asiasta kuin asiasta, mutta hänen sydäntä lähimpänä ovat kuitenkin eläimet ja luonto. Hän on oikein pirtsakka ja aina valmiina työskentelemään; satoi tai paistoi!

Huomaathan, että Saara on Sachiyon (VRL-11290) alter-ego, joka virtuaalimaailmassa omistaa Jori-ponin

Olin herännyt aamulla jo aikaisin ennen herätyskellon soittoa. En vain vieläkään jaksanut uskoa, että asia, josta olin haaveillut jo monta vuotta, kävisi vihdoin toteen.
Voi, muistan kyllä, kuinka pikkutyttönä sitä haaveili omasta hevosesta, jonka selässä ratsastaa kohti auringonlaskua. Nimenomaan hevosesta - kauniista, suuresta, pitkäharjaisesta ja komeasta hevosesta, jonka silmistä huokuisi tuhansittain tunteita. Ne vanhat ajatukset saavat minut vähän naurahtamaan. Ja miksi? Koska hulmuavaharjaisen komean hevosen sijaan minulla on Jori.

Ei pidä käsittää väärin, on Jorikin oikein komea olento! Sillä ei ehkä ole tuulessa hulmuavaa harjaa tai pitkiä jalkoja, joilla kulkea upeasti kouluratsastuksessa. Sillä on kuitenkin suurempi sydän kuin kenelläkään aiemmin tapaamallani hevosella. Ja tänään se vihdoin saapuisi luokseni!

Isä oli heittänyt minut aikaisin aamulla tallille. Vaikka olin jo täysi-ikäinen, oli kotona yhä hyvä asua. Tänä kesänä olisi muutto pois kotoa, mutta kaupunki pysyisi kyllä samana. Edessä olisi välivuosi, ja sainkin jo työpaikan enoni tehtaalta. Tämä on suoranaisesti huonoin hetki koko elämässä hankkia oma hevonen, mutta olen todella onnellinen, että vanhempani ovat osana Joria, sen hoitamista ja kustantamista.

Odottelen parkkipaikan vieressä istuen maassa ja näperrellen pieniä kiviä. Jännittää -kovasti.

Kun kävin koeratsastamassa Jorin, olin aivan myyty. En ole elämässäni ikinä törmännyt yhtä hienoon hevoseen kuin tämä ruuna. Olenhan minä harrastanut ratsastusta jo - herranjumala - kymmenen vuotta, mutta koskaan ei ole kukaan päässyt näin lähelle minua. Kaikki toimi kentällä ja esteillä juuri kuten piti. Jori kuunteli minua aivan eri tavalla kuin kukaan aiemmin.
Eipä entinen omistaja valehdellut kertoessaan, että hevonen todella on suurisydäminen ja miellyttämishaluinen - kaiken lisäksi todella helppohoitoinen ja varma ratsastaessa. En siltikään usko ajan käyvän koskaan pitkäksi.

Pian huomsin punaisen auton trailerineen saapuvan parkkipaikalle. Nousin maasta ja putsasin housuni irtohiekasta. Auto pysähtyi ja sieltä astui ulos nuori nainen, jonka me sovimme tuovan Jorin uuteen talliinsa Ruelleen.
Vaihdoimme muutamia sanoja kuljettajan kanssa. Myyntipäässä kaikki oli ok, ja paperit oli kirjoitettu jo aiemmin. Kävelin hevostrailerin taakse ja avasin oven kuljettajan kanssa. Heti ensimmäisenä näin selkä minuun päin seisovan ruunan, joka näytti olevan viimeisen päälle pyynätty.
Lastasimme ruunan ulos trailerista, kuljettaja hyvästelei meidät ja lähtei pois. Me taas suuntasimme kohti tallia.

Ensimmäinen päivä menikin pitkälti Jorin tutustuessa talliin ja muihin hevosiin. Sai se olla laitumellakin, mutta ratsastus alotettaisiin vasta parin päivän päästä.

Illan koittaessa tarkistin vielä Jorin moneen kertaan, enkä meinannut päästää sitä silmistäni. Oma hevonen. Siinä se nyt oli.
Lopulta oli kuitenkin aika poistua tallilta kotiin nukkumaan.
Sinä yönä en kyllä meinannut saada unta sitten millään.

Siitä oli nyt jo reilu kuukausi, kun Jori saapui tallille. Elämäni oli jo rutinoitunut talliarkeen, ja varsinkin näin kesälomalla kaikki aika tuntui menevän tallilla. Olin harkinnut Jorille hoitajaa, mutta toistaiseksi hoitaisin kuitenkin Jorin itse. Haluaisin luoda vahvan siteen välillemme.

Olimme ehtineet käydä jopa muutamissa kisoissa, jotka on järjestetty lähimailla. Ensimmäisissä kisoissa sijoituimme Jorin kanssa toisiksi, vaikka kilpailijoita oli kaksikymmentä. Olin tähän asti kisannut vain ratsastuskoulun hevosilla ja leireillä leikkimielisissä kisoissa, mutta oman hevosen kanssa kilpailemista ei voita mikään!
Toiset kisamme olivat kolmipäiväiset. Pääsimme Jorin kanssa kentälle yhteensä kuusi kertaa, mutta voittoja ei tullut. En minä oikeastaan mitään olettanutkaan, oli mukavaa viettää vain Jorin kanssa viikonloppu. Kaiken huipuksi jo heti ensimmäisellä kierroksella Jori tapansa mukaan kuumeni huimasti. Aluksi en meinannut saada sitä pidätettyä, ja se lähes rynni ensimmäistä estettä päin! Onneksi ensimmäistä pudotusta lukuunottamatta sain ruunani rauhoittumaan, ja matka jatkui pidätteiden parissa loppuun asti. Kieltäytymisiä ei onneksi tullut - Jorihan menisi vaikka läpi kiven, jos pyytäisi!
Heinäkuun alussa me kävimme ensimmäisissä kouluratsastuskisoissa. En ole itse aiemmin kisaillut kyseisessä lajissa, ja ensimmäiset kierrokset eivät sujuneetkaan niin hyvin ratsastajan takia. Muutaman harjoittelukerran jälkeen kuitenkin pääsimme vauhtiin, ja sijoituimme jopa toisiksi kaiken kaikkiaan neljänkymmenen osallistujan kesken! En voisi olla ylpeämpi Jorista.

Kisojen jälkeen pidimme muutaman lepopäivän. Tänään kävimme pitkällä maastolenkillä ilman satulaa, ja lopulta pulahdimme uimaan. Kyllä nyt kisaputken jälkeen saakin pitää hieman lomaa ja ottaa rauhallisesti!

- Saara