Lennin liitohetket

fwb-o. Symphonical Lumos, naapureiden kesken vain Lenni, on helppo ja kiltti oripoika. Sillä on taitoa ja lennokkuutta kouluratojen kärkeen ja luonnetta tallityttöjen sydämeen. Tätä mustaa paholaista voit taluttaa vaikka pelkällä kaulanarulla ja se seuraa kuuliaisesti perässäsi, vaikka sitä kuinka toiset orit ja kiimaiset tammat yrittäisikin provosoida.

Lennin omistajatar, Heidi, on pian 21 vuotta täyttävä neitokainen, brunette ja oikea hevosnainen. Ammattitaitoinen hevosenhoitaja ja ratsastuksenohjaaja taitaa koulua Grand Prix tasolle ja kesyttää hevosen kuin hevosen käsittelytaidoillaan. Hyvin positiivinen persoona ja aina valmis auttamaan tarpeen vaatiessa.
Heidi kulkee tallilla useimmiten ratsastushousuissa ja t-paidassa, mutta toisinaan myös farkut jalassa ja ruutupaita päällään.

Maanantai, 31. maaliskuuta 2014

Kiristin juuri viimeistä sinistä pinteliä mustan orin jalassa. Kiinnitin tarran ja tarkistin vielä, että se ei ollut liian kireällä. Nousin seisomaan ja taputin orin kiiltävää karvaa, se katsoi minua vasemmalla silmällään ja näin, kuinka se kuunteli ympäristöään tarkkaavaisena. Lenni pärskähti ja heilautti laiskasti häntäänsä, oli ilo omistaa niin rento kaveri, hyvä vastapaino Leon tulisielulle.
Kaivoin hoitolaukusta orin putsit ja kiinnitin ne paikoilleen etujalkoihin. Seuraavaksi asetin hevosen selän päälle sinisen satulahuovan, valkoisen karvaromaanin ja lopuksi ruskean koulusatulan. Pehmustettu kaverini oli melko herkkänahkainen ja paras tapa suojautua hiertymiltä oli lampaankarvapehmusteet joka välissä. Hullultahan se toisinaan tuntui, mutta ennemmin kummallisen näköinen hevonen, kuin ratsastamaton hevonen.
Kiristettyäni satulavyön vaihdoin omat tallikenkäni ratsastussaappaisiin ja nappasin raippani kainalooni. Irroitin riimun hoitopaikan ketjuista, pujotin sen pois Lennin päästä ja vaihdoin tilalle kankisuitset, joiden niskahihnassa oli - mikä muukaan, kuin lampaankarvapehmuste. Kiinnitin soljet ja tarkistin, että kuolaimet olivat oikeanpituiset, eivätkä ottaneet kiinni orin hampaisiin.

Talutettuani Lennin tallista pihalle, pysäytin sen oven eteen ja laskin jalustimet alas. Kiristin vielä satulavyön parilla reiällä ja hyppäsin orin selkään kevyesti. Jalustimet olivat oikean pituiset, eihän hevosella ratsastanut kukaan muu, kuin minä. Annoin Lennin kävellä pitkillä ohjilla kentälle saakka ja siellä vielä muutaman kierroksen verran.
Otettuani ohjat tuntumalle ori nousi huomattavasti ryhdikkäämpään asentoon ja hakeutui heti kuolaintuntumalle. Sitä oli aina ilo ratsastaa.

Tunnin kouluväännön jälkeen annoin sille jälleen pitkät ohjat ja suunnistimme lyhyelle maastoreitille, jossa ori sai suorittaa loppukäynnit. Sen karvapeite oli kostunut hiestä, mutta kuivui nopeasti lyhyen karvan vuoksi. Lenni rakasti maastoilua ja sen kanssa oli mukava mennä maastoilemaan, se muisti katsoa jalkoihinsa tarpeeksi, eikä kuumunut missään tilanteessa.

Tallipihalla hyppäsin alas selästä ja löysäsin satulavyön. Annoin pojalle sokeripalan hyvästä työstä ja ori mussutti sen tyytyväisen näköisenä. Saatuani purettua varusteet Lennin päältä, pesin sen huolellisesti saippualla turvasta hännän päähän, musta komistus nautti joka hetkestä. Jätin sen kuivattelemaan solariumin alle siksi ajaksi, kun kävin pesemässä varusteet pois. Kun tulin takaisin, oli orin karva jo lähes kuiva ja saatoin viedä sen loimi päällä karsinaan oleilemaan. Vein sille heinäkasan, jotta sille ei tullut mieleenkään lähteä piehtaroimaan ollessaan vielä märkä.

Lauantai, 26. huhtikuuta 2014

Lenni seisoi tarhassaan pää heinäkasassa, kun kävelin portille ja avasin sen. Ori kohotti päätään ja höristi korviaan kohti, mutta ei tehnyt elettäkään tullakseen luokse. Suljin portin perässäni ja kävelin riimunnaru kädessäni mustan hevosen luokse ja napsautin lukon kiinni riimun lenkkiin.
- Hei komistus. Tervehdin Lenniä ja rapsutin sitä otsasta. Se hamusi taskujani, namupalojen toivossa, mutta todettuaan ne tyhjiksi se laski päänsä takaisin heinäkasaan.

Talutin Lennin talliin ja kiinnitin sen pesupaikalle kiinni. Ulkona oli yli 20 astetta lämpöä ja aurinko paahtoi täydeltä taivaalta, kevät oli tullut aika nopeasti loppujen lopuksi. Hain varustehuoneesta orin suitset, suojat ja harjat, jonka jälkeen menin takaisin pesupaikalle ja aloin harjaamaan mustaa oriani.
Kävin karvan ensin läpi kumisualla, se oli pudottanut aika hyvin jo kaiken talvikarvansa ja jäljellä oli kiiltävä, lyhyt karvapeite. Kumisuan jälkeen otin pölyharjan ja kävin kaikki läpi päätä, jouhia ja jalkoja lukuunottamatta. Lenni oli pysynyt melko siistinä, eikä ollut piehtaroinut tarhassa.
Otin hoitolaukusta pehmeän harjan, jonka kanssa kävin läpi pään ja jalat. Seuraavaksi otin kaviokoukun ja puhdistin kaikki kaviot yhdeltä puolelta, kuten olin opetellut työskennellessäni kilpatallilla muutama vuosi sitten. Se säästi aikaa ja hevosetkin tottuivat siihen melko nopeasti.
Lopuksi selvitin vielä jouhet harjan kanssa läpi, jouduin vähän suihkimaan selvitysainettä häntään, sillä se oli hieman takussa. Laitoin ensin siniset jännesuojat jalkoihin, joiden jälkeen pujotin mustat karvaputsit etujalkoihin.
Huomasin Linnean kävelevän luokseni ja nousin tervehtimään naista.
- Moikka! Sanoin ja hymyilin leveästi.
- Moi. Maastoonko menossa? Linnea kysyi hymyillen hänkin.
- Joo, ajattelin mennä ilman satulaa. Ihan järjettömän kaunis ilma!
- Niin on. Hei, voitaisiinkohan me tulla Indin kanssa mukaan?
- Tottakai. Me ollaan aika pian valmiita, meneekö sulla kauan?
- Ei, mä haen sen vaan tarhasta, harjaan ja laitan suitset päähän.
- Selvä. Me odotetaan.
- Jes, lupaan olla nopea!

Rapsuttelin Lenniä sen aikaa, kun Linnea laittoi omaa tammaansa kuntoon. Onneksi ori oli niin leppoisa kaveri, muuten se olisi varmaan kuopinut turhautuneena koko ajan. Hetken päästä Linnea huikkasi tammakäytävältä olevansa pian valmis ja laitoin Lennille suitset päähän. Jätin siltä turparemmin kokonaan pois.
Seuraavaksi talutin mustan orin ulos korokkeen viereen ja hyppäsin sen paljaaseen selkään. Linnea tuli Indin kanssa viereisestä ovesta ja hyppäsi oman tammansa selkään. Lähdimme possujunassa maastoreitille ja nautimme tunnin arjen pakoilureissusta, molemmat hevoset olivat käyttäytyneet loistavasti koko ajan.

Perjantai, 15. elokuuta 2014

Sanni talutti mustan hevosen kentän keskelle, pysäytti sen ja nousi selkään. Katsoin ratsukon alkukäyntejä pieni hymynkaarre huulillani, Lennin uusi vuokraaja oli sopeutunut talliin mainiosti ja orikin oli ottanut tytön ystäväkseen.
Alkuverryttelyn jälkeen laitoin ratsukon menemään vähän pohkeenväistöjä ja taivutuksia ravissa, että Lenni lämpenisi kunnolla ja lähtisi taipumaan paremmin. Seurasin, kuinka hevosen takapää lähti työskentelemään aktiivisemmin ja sen muoto pyöristyi selvästi. Lenni toimi melkein katkaisimella.

Laukassa Sanni nojasi vähän turhan paljon eteen ja pyysin tätä keskittymään enemmän istuntaansa, sillä eteen nojatessaan tyttö hidastaisi hevosen liikettä. Tehtyään työtä käskettyä meno muuttui jälleen rennommaksi ja eteenpäin liikkuvaksi.
Sanni sai seuraavaksi ratsastaa muutaman vaihtosarjan, sillä tämän ratsastus oli jo kehittynyt huimasti siitä, mitä se oli vuokrasopimuksen alkaessa. Vaaleaverikkö keskittyi kunnolla ja sai tehtyä vaihdot tasaisesti kerta toisensa jälkeen. Pyysin kiittämään Lenniä ja ravaamaan vielä loppuravit eteen alas ennen lopettamista.

Maanantai, 3. marraskuuta 2014

Lenni on ollut nyt aika rennolla pari kuukautta ja ori on todellakin ottanut kaiken ilon siitä irti. Onneksi kyseessä ei ole hevonen, jolla loma nousisi päähän, päin vastoin, se tuskin jaksaa enää kävellä tallista tarhan heinäkasalle.
Tänään aloitin harjaamalla mustan orin huolellisesti korvista kavioihin, vietin varmaan tunnin puunatessa sitä kunnon kiiltokarvaan. Urakan jälkeen laitoin sille pintelit jalkoihin, koulupenkin selkään ja kanget päähän ja lähdin maneesille kunnon koulutreeniin.

Aloitimme hitaasti, pitkillä alkukäynneillä ja pitkässä muodossa myös ravissa ja laukassa aluksi. En halunnut rasittaa Lenniä liikaa, sillä vapaiden jälkeen se ei ollut missään kisakunnossa todellakaan ja sillä kipeytyisi vain lihakset, jos pyytäisin siltä liikaa liian nopeasti.
Otin todella lyhyen pätkän kunnon muodossa ja vaativia liikkeitä, jonka jälkeen päästin sen taas pidempään muotoon ja tein vähän helpompia asioita. Lenni näytti nauttivan liikunnasta ja se ihan heräsi vaativimpien tehtävien aikana, vaikka toki se hiipui melko nopeasti se herääminen, kun annoin sen taas mennä vapaammin.

Tunnin jälkeen hevonen oli hiestä märkä ja lähdimme maneesista, jotta voisimme tehdä loppukäynnit maastossa. Törmäsimme matkalla Lydiaan ja Atteen ja kaksikko liittyi matkaamme lyhyelle maastokävelylle. Tallin pihassa seuralaisemme lähtivät maneesiin treenaamaan ja me Lennin kanssa menimme talliin. Suihkutin hevosen läpi haalealla vedellä ja laitoin sille ohuen verkkoloimen päälle, jonka jälkeen vein sen solariumiin kuivumaan.
Lennin paistellessa tekoauringon valossa, puhdistin varusteet huolellisesti ja tein orin mössöt valmiiksi.

Kuivattuaan suurimmaksi osaksi laitoin hevoselle fleecevuorellisen fullneck sadeloimen päälle ja vein sen nauttimaan vielä muutaman tunnin verran ulkoilmasta.