Landen turinoita

Siirry alas

Landen turinoita

Viesti kirjoittaja Lispe lähetetty Ma Elo 18, 2014 9:08 pm

GLÖDANDE

* Lande
* Shetlanninponi
* 17v
* Vanhuudenhöpertynyt ori
* Meidät näkee kiitämässä ravirataa ympäri tukat hulmuten tai vaihtoehtoisesti tekemässä kevyttä sunnuntai-aamun köpöttelylenkkiä
* Ajoponi
* Omistaja: Lispe

Lispe
Yksityisenomistaja

Viestien lukumäärä : 3
Join date : 18.08.2014

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Landen turinoita

Viesti kirjoittaja Lispe lähetetty Ti Elo 19, 2014 9:01 pm

19.8.2014 Vanhuudenhöpertynyt ori saapuu talliin

Istuin isäni vierellä hevoskuljetusautossa. Kaarsimme tallin toisen omistajan Heidin opastuksella tallin eteen. Hyppäsin autosta alas pamauttaen samalla oven kiinni.
- Ihan rauhassa Lispe! isäni nauroi.
Hihittelin vain vastaukseksi ja aloin laskemaan takaluukkua. Lainasimme naapurilta maailman surkeimman kuljetusauton ja sain koko eilisillan harjoitella nappien käyttöä! Luukku rymisi alas kovalla vauhdilla, hups... Käyhän se noinkin.
- Käy etsimässä Heidi, olisiko toimistossa. Minä otan sillä aikaa Landen alas, komensin isääni.
- Olet täysin samanlainen kuin äitisi, isäni nauroi ja irvistin hänelle vain takaisin.
Kuljetusautosta kuului kimeää hirnuntaa. Astelin rikkoutuneen lastaus-sillan yli koppiin.
- No hei ukkeli, lässytin Landelle.
Kiinnitin riimun-narun orin päitsiin ja irroitin kopissa olleen narun Landen riimusta. Sain juuri ja juuri käännettyä kuljetuskopin seinämän, ennen kuin ori rymisteli alas kopista. Juoksin sen perässä alas ja pysäytin sitten pienen ponin. Lande päästi taas ilmoille kimeän hirnunnan.
- Jaahas, kukas se täällä on, lyhyt nainen hymyili.
- Moikka! Mä oon Lispe ja tässä on Lande, esittelin. - Sä olit…
- Heidi, nainen vastasi kuin tilauksesta.
- Täällähän te olette, minä meinasin jo eksyä noin isoon talliin! isä huokaisi tullessaan kulman takaa.
- Minne mä vien tän ponin? kysyin.
- Seuraa perässä niin minä näytän sulle Landen karsinan. Muut hevoset ovatkin ulkona joten Lande saa rauhassa tutustua uuteen paikkaan, Heidi kertoi.
- Alatko sinä ottamaan kärryjä ja tavaroita pois, sanoin isälle.
- Niin, tämä olikin raviponi… Kärryt voisi jättää tuohon kävelytyskoneen viereen, Heidi sanoi ja lähti sitten talliin.
Seurasin Heidiä pieni pörisevä poni perässäni. Lande haisteli kaikkia mahdollisia paikkoja, muttei kuitenkaan hörissyt hirveästi.
- Tässä C-käytävällä on tammoja, varsoja ja varsallisia tammoja. Tuo on B-käytävä jossa asustaa tammoja ja ruunia. Ja tässä on A-käytävä jossa on orit ja ruunat. Lande asuu karsinassa yhdeksän, Heidi kertoi asiallisella äänellä kävellessämme pitkän käytävän läpi.
- Tule vain kysymään jos tarvitsette apua, minun pitää mennä tekemään toimistotöitä. Satulahuone on tuossa ja kuivaushuone sen vieressä, Heidi osoitti.
- Juu, kiitos, hymyilin.
- Nin, ja täällä saa kaikkialla ihan vapaasti kulkea, joten käy vaan katselemassa paikkoja! Heidi kertoi ja lähti sitten.
Landelle oli karsinaan laitettu valmiiksi heinää, joten kiinnitin varmuuden vuoksi orin ja otin kuljetussuojat Landelta jaloista.
- Minä lähden hakemaan sitä toista ponia, että saadaan sekin ennen yötä sinne toiselle tallille. Tulen tämän kautta, joten ole valmiina tunnin päästä! Isä sanoi.
Nyökkäsin vastaukseksi. Ori jäi tyytyväisenä syömään heiniään ja pyörimään karsinaan, kun lähdin hakemaan varusteita ulkoa.

Ruskeatukkainen mies tutki kävelytyskoneen vieressä olleita kärryjä. Nappasin maasta punaisen laatikon, jossa oli kaikki valjaat. Toiseen käteen nostelin loimia.
- Kuka sinä olet? mies kysyi hyvin ilmeettömänä.
- Lispe, mun poni Lande tuli tänne tänään, sanoin.
- Mm-h, mies mutisi ja jatkoi kärryjen tutkimista.
- Onko ne huonossa paikassa? varmistin.
- Ei, kun mietin vaan kenen nämä on, mies mörisi.
- Ne on mun, ajan Landella, kerroin.
- Aijaa, muistahan sitten kertoa kun se saa uuden ennätysajan, mies sanoi hyvin nopeasti ja katosi sitten kulman taakse.
Ehkäpä maailman oudoin keskustelu… Tai pikemminkin maailman oudoin mies. Hilasin tavarat varustehuoneeseen, jossa etsin Landen nimellä varustetun hyllyn. Silat sopivat oikein hyvin satulatelineeseen ja suitset sen alle. Ohjille sain hetken etsiä paikkaa, mutta ne löysivät tiensä silojen päälle.

Etsin tieni toimistoon, josta löysin Heidin konen ääressä.
- Moi, niin voisinko mä viedä Landen tarhaan? Kun se on syönyt ne heinät ja kello ei ole vielä paljoa, kysyin.
- Joo vie vaan! Minäpä tulen näyttämään sen tarhan, Heidi vastasi ja nousi pöydän takaa.
Seurasin hirveää kyytiä kiitävää Heidiä Landen karsinalle, mutta nainen vain jatkoi matkaansa. Lande hörisi avatessani karsinan oven. Nappasin orin kiinni ja kiiruhdin sitten Heidin perään.

Hevosia tarhasi melkein jokapuolella. Lande hörisi minkä kerkesi ja useimmat vastasivatkin ja tulivat mahdollisimman lähelle tarhoissaan.
- Tässä se olisi, kaksikymmentäyksi, Heidi sanoi.
- Kiitti! hymyilin.
Heidi nyökkäsi ja lähti sitten takaisin talliin. Käänsin ponin tarhaan laittaen toisella kädellä portin ylälangan kiinni. Päästin Landen irti ja ori lähti ravaillen tutkimaan reviiriään. Lande ravasi pää maassa kuin vainukoira. Viereisissä tarhoissa olevat orit tulivat hörisemään tarhan viereen. Toinen oli suokki ja toinen ehkä welshi. Lande hiipi aidan viereen ja haisteli sitten naapureitaan. Molemmat inahtivat ja suomenhevonen heilautti etukaviotaan. Seuraavaksi oli welsh, mutta se vain hörisi lumoutuneena, se varmaan luuli että Lande oli tamma. Lähdin hymyissä suin tienvarteen odottamaan isää.

Lispe
Yksityisenomistaja

Viestien lukumäärä : 3
Join date : 18.08.2014

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa